apila_1

Eettinen lutka – lyhyt katsaus polyamoriaan

Teksti: Minttu-Maria Jäävuori
Kuvitus: Tuuli Ollikainen
 
Polyamoria; kreikan kielen sanasta πολυ, poly, useita tai monia, ja latinan amor, rakkaus, sekoitetaan joskus termiin polygamia, joka kuitenkin tarkoittaa moniavioisuutta.
 
Monogamia on normi, joka elää ja kukkii iloisesti varsinkin länsimaisissa yhteiskunnissa. Erityisen haitallisen siitä tekee se, että harva tulee edes ajatelleeksi monogamian kyseenalaistamista. Polyamoria loistaa poissaolollaan keskusteluissa, joissa rakkautta koskevat normit usein jo muuten kyseenalaistetaan – varsinkin heteronormin osalta.
 
Populaarikulttuurissa ainoat polyamorian kuvaukset keskittyvät tietynlaiseen friikkiyteen ja äärimmäisyyteen. Esimerkiksi suursuosioon noussut HBO:n Big Love kertoi polygamisista fundamentaalimormoneista. Selitys suureen suosioon löytyy varmasti juuri siitä, kuinka epätavallisesta asetelmasta on kysymys. Moni ei voisi koskaan edes kuvitella löytävänsä itseään samanlaisesta tilanteesta. Usein polygamian tai -amorian kuvauksissa asetelma on niin, että miehellä on monta vaimoa tai tyttöystävää, aivan kuten Big Lovessakin.
 
Toinen tyypillinen asetelma populaarikulttuurissa on, että deittaillaan useampaa ihmistä samaan aikaan alussa, mutta lopulta tulee aina tilanne, jossa heistä pitää valita se kaikista paras. Esimerkkejä tästä löytyy monista supersuosituista TV-sarjoista, kuten Frendeistä (esim. asetelma Ross, Rachel ja Juliet), Sinkkuelämäästä (Carrie, Mr. Big ja Aidan) ja Lostista (Kate, Jack ja Sawyer). Mitäpä jos näiden kaikkien hahmojen ei tarvitsisikaan valita, vaan he voisivat elää sopusoinnussa monissa päällekkäisissä suhteissa?
 
On omituinen ajattelutapa, että monogamia automaattisesti sopisi kaikille ihmisille. Miksi rakkautta ei voisi jakaa useamman, kuin kahden ihmisen välillä? Kuka sanoo, että se olisi jotain epäluonnollista? Kuka määrää, miten saa rakastaa?
 
nuoli
 
Pietarsaaresta kotoisin oleva, mutta nykyisin tukholmalaistunut Nathalie Hermansson, “Nattan”, on avoimesti polyamorinen. Epäonnistuneet monogamiset suhteet saivat hänet kyseenalaistamaan normin, ja valitsemaan toisin.
 
Nattan kertoo, että hänen kaikki aikaisemmat suhteensa olivat loppuneet siihen, että hän oli rakastunut johonkuhun muuhun ja tuntenut itsensä velvolliseksi eroamaan kumppanistaan, vaikka heidän suhteensa oli ollut hyvä ja heillä oli tunteita toisiaan kohtaan. Silloin hän tajusi, että taipumus olla rakastunut moneen henkilöön samaan aikaan oli hänelle luonnollista, aivan samalla tavalla, kuin että hänellä oli monta ystävyyssuhdetta samaan aikaan.
 
“Jokainen suhde on uniikki ja rakkaus on erilaista eri yksilöiden välillä. Tuntui haaskaukselta ja epäloogiselta lopettaa jokin suhde vain sen takia, että tapaa jonkun uuden, mielenkiintoisen ihmisen”. Tämän ymmärrettyään hän alkoi lukea kirjallisuutta, joka on kriittistä monogamia-normin suhteen, ja ymmärsi melko pian olevansa polyamorinen.
 
Polyamoria tarkoittaa siis, että samalla henkilöllä voi olla useampi, samanaikainen romanttinen ja/tai seksuaalinen suhde kaikkien osapuolten suostumuksella. Polygamia, eli moniavioisuus, on täysin eri asia.
 
Miten se sitten toimii käytännössä? Nattan selittää, että kaikilla osapuolilla on tottakai yhtä suuri oikeus kaikkiin kumppaneihin, rakastajiin, tai ”miksi ikinä heitä halutaankaan kutsua”. Suhde on työ, jonka kanssa täytyy aina työskennellä jotta se eläisi, voisi hyvin ja kehittyisi. ”Se vaatii aikaa ja energiaa, joten tässä ei nyt puhuta tusinoista rakastajia, kuten monet luulevat. Viikossa on vain seitsemän päivää”, Nattan sanoo. Hän jatkaa: ”Jotta polyamorinen suhde saadaan toimimaan, tarvitaan rehellisyyttä, avoimuutta ja suoraa kommunikaatiota, ihan niin kuin jokaisessa suhteessa”.
 
Polyamoria on yhä verrattain harvinaista, ja siksi monia kyseistä elämäntyyliä harkitsevia saattaakin huolettaa muiden reaktiot. Nattan kertoo kuitenkin lähinnä kohdanneensa avoimia ja uteliaita reaktioita. ”Olen saanut vastata moniin, moniin kysymyksiin ja selittänyt asioita tuhannesta eri vinkkelistä. Mutta keskustellessani polyamoriasta muiden kanssa olen tullut vahvemmaksi ja varmemmaksi identiteetistäni”. Usein keskusteluissa tulee esiin myös mustasukkaisuus. Yleinen kysymys on, tulevatko myös polyamoriset helposti mustasukkaisiksi? Nattan vastaa, että ymmärtäessään olevansa polyamorinen hän on tullut vähemmän mustasukkaiseksi”. Mustasukkaisuus perustuu pelkoon – pelkoon jätetyksi tulemisesta jos kumppani tapaa jonkun ‘paremman’. Silloin täytyy ymmärtää, että minun ja kumppanini suhde perustuu johonkin aivan muuhun kuin hänen ja jonkun muun suhde”. Nattanin mukaan tärkeää on ymmärtää, että ”se, mitä kumppanini antaa minulle ja ottaa minulta, tai mitä minä otan tai annan hänelle, on täysin uniikkia ja jos olemme varmoja  suhteessa, ei minulla ole mitään syytä mustasukkaisuuteen”. Hän korostaa, ettei kukaan voi olla kenellekään kaikki, eikä sitä myöskään ole oikeus vaatia joltakin toiselta.
 
apila_2
 
Moni miettii myös, onko muita polyamorisia vaikea löytää. Nattan vastaa sekä kyllä, että ei. ”Monilla deittisivuilla ja -appeissa ihmiset yleensä kirjoittavat, jos he ovat polyjä. Mikäli paljastuu, etteivät he olekaan mitä sanovat mutta haluavat kuitenkin tavata minut, ottavat he usein missiokseen ‘kääntää’ minut monogamiaan tai sitten minusta tulee ns. sidebitch”. Nattan korostaa, että tämä koskee hänen kokemuksiensa mukaan tosin melkein pelkästään miehiä – heillä on hänen mukaansa usein liian suuri ego ollakseen vain yksi monien joukossa”. Luulen, että se on huora-madonna-kompleksi, joka yhä kummittelee monen miehen päässä. Moniavioisuutta on ollut meidän patriarkaalisissa yhteiskunnassamme ja on yhä monissa kulttuureissa, mutta lähes aina muodossa mies ja monta vaimoa. Minä ei-miehenä näen polyamorian feministisenä hyökkäyksenä patriarkaattia vastaan”.
 
Mitä Nattan sitten haluaisi antaa neuvoksi muille, jotka haluavat kyseenalaistaa monogamian?
 
”Tee niin, mikä tuntuu sinusta parhaalta. Älä yritä olla kukaan muu kuin kuka olet vain sen takia, että joku muu haluaa niin. Tämä koskee sekä mono- että poly-suhteita, ja myös elämää yleensä. Yritä parhaasi mukaan olla rehellinen itseäsi kohtaan. Seiso mielipiteidesi takana myös silloin, kun kohtaat vastustusta. Selitä, kysy, äläkä koskaan lakkaa keskustelemasta.”

Lisää luettavaa