homoporno

Kiihotun homopornosta vaikka olen lesbo

Teksti: Nanna Rusa
 
Taas on yksi sellainen hetki. Väsymys alkaa painaa. Keskittyminen herpaantuu. Ajatus lähtee harhailemaan, hakemaan mielihyvää. Karkaamaan ruutuvihon värisestä pingottamisesta utuisemmille laitumille jossa värit sulautuvat yhteen. Antaudun houkutukselle, hapuilen mielikuvia ja sitten löydän sen mitä etsin – pieni napakka sykähdys pinkissä lihaksessa kertoo sen minulle, kuin iloinen vingahdus lelussa jota puristetaan oikeasta kohdasta. Jos tartun kiinni ajatukseen ja vien sen pidemmälle, näkymätön ruuvi kiristyy, kihelmöinti leviää reisiin ja alan kostua.
 
Katson kelloa, no miksipä ei. Onhan tässä aikaa, ja yksityisyyttä. Avaan selaimen incognito-ikkunan ja kiihotun jo pelkästä vakoojalogon näkemisestä. Kukaan muu ei käytä konettani, joten salailu on sinänsä turhaa, mutta nautin silti rutiinista. En myöskään tallenna lempivideoitani sillä etsin ne mieluummin ulkoa opittujen hakusanojen kautta, tutut askeleet läpi käyden. Sekin on osa rituaalia. Utu pääni sisällä tihenee, mutta samalla vaistoni terävöityvät.
 
Minkä valitsisin tänään? Millä tuulella olen, mikä houkuttaisi juuri nyt? Olen kuin lapsi karkkikaupassa. Lopulta löydän oikean klipin, otan mukavan asennon sängyllä, vaihdan tuoreen pariston teipillä paikkailtuun uskolliseen vibraattoriini ja painan playtä.
 
Olen kaksikymmentäviisivuotias lesbonainen, ja olen nauttinut homoerotiikasta aina teini-ikäisestä saakka. Jossakin vaiheessa poikarakkaus-fanficit vaihtuivat hardcore pornoon. Tämä saattaa vaikuttaa oudolta, sillä katuja tallaavat todelliset miesvartalot eivät kiinnosta minua lainkaan, ja minulta puuttuvat läheiset suhteet niin homo- kuin heteromiehiinkin. Mutta juuri sen takia he ovat täydellisiä fantasioihini. Minun mieheni ovat vieraita ja eksoottisia. He ovat kiimaisia, aina valmiita ja nälkäisiä, vain sen yhden asian perässä.
 
Pornon katselu vaatii minulta vähän, homopornon katselu vielä vähemmän. Minun ei tarvitse kuvitella itseäni minnekään ja samalla voin kuvitella itseni kaikkialle. Pystyn todella kadottamaan itseni, enkä näe mitään, mikä muistuttaisi minua siitä kuka olen. Minun ei tarvitse ajatella pientä sotkuista asuntoani, keskeneräistä opinnäytetyötäni, epätoivoisia yrityksiäni löytää työpaikkaa, kaapista ulos tulemista, sitä naista jonka olen tavannut kolme kertaa, jota olen suudellut kömpelösti kaksi kertaa ja kopeloinut kerran kiireesti sukkahousujen läpi olematta varma oliko puuhassa edes mitään mieltä. Kun pikselit muodostuvat ruutuun ja aloittavat liikeratansa, kaikki tämä raukeaa ilmaan kuin savu ja jäljelle jää vain puhdas hypnoottinen kiihotus.
 
Toisaalta miesten välinen seksi kiihottaa minua pienen mutkan kautta. Sen on ensin käytävä aivoissa ennen kuin se kimpoaa poltteeksi jalkoväliini. On oltava jokin oma
keksimäni fantasia jonka voin liittää videoon, ja hahmojen on täytettävä kriteerit jotka mahdollistavat tarinan. Yleisimmät fantasiani liittyvät palvelijoihin ja heidän isäntiinsä, ja ne sisältävät ikä- ja kokoeroissa ilmeneviä hierarkioita ja kevyttä sadomasokismia. Jos olen todella väsynyt ja haluan vain nopean yksinkertaisen laukeamisen, katson lesbopornoa, jotakin niistä harvoista videoista, jotka eivät saa minua vaivaantumaan keinotekoisuudellaan. Mutta usein orgasmi on kuitenkin palkitsevin kun sen eteen on nähnyt vähän vaivaa.
 
Katson lähinnä amatöörivideoita. Räikeän kelmeissä studiovaloissa kiiltelevät pyykkilautavatsat ja muovinen jyystäminen eivät koskaan ole vedonneet minuun. Mieluummin katson halvalla kameralla kuvattua suttuista makuuhuonetta, jossa telkkari on jätetty päälle niin, että naimisen äänet eivät kantaudu naapuriin. Videoita, joissa kesken panemisen koira hyppää sängylle ja omistaja pysähtyy hetkeksi tönimään rakkaan eläimen lempeästi lattialle. Videoita, joissa vatsakumpu törmäilee pehmeästi pakaroihin ja lapaluiden yllä kasvaa untuvainen kerros tummaa karvaa. Nämä ovat syitä miksi suosin homopornoa: videot ovat aitoja ja valikoimaa on paljon.
 
Suosikkivideoni ovat käyttäjien itse itsestään kuvaamia kotifilmejä. He jakavat videoita pelkästä jakamisen ilosta innokkaalle ja kannustavalle yleisölle. Käyttäjät tuntevat toisensa ja tekevät myös yhteisvideoita – monet heistä ovat ikään kuin julkkiksia. Kyseessä on homoystävällinen tila, jossa samansukupuoliset rakkaudenteot ovat maailman luonnollisin ja toivotuin asia. Niihin rohkaistaan, niitä hehkutetaan, ne ovat itsestäänselvä normi. Kukaan ei maksa esiintyjille, jotta he käyttäytyisivät kuin kyltymättömät kullinnälkäiset huorat – he todella ovat sitä, ainakin tässä kontekstissa, ja myös nauttivat roolistaan täysin rinnoin.
 
Tiedän etten ole ainoa kaltaiseni joka nauttii homopornosta – näin tekee myös moni muu nainen, ei-hetero ja hetero. Asiasta puhutaan vähän, niin kuin naisten pornon kulutuksesta yleensäkin. Ihminen voi saada tyydytystä pornosta, joka ei heijasta hänen omaa seksuaalikäyttäytymistään millään tavalla, ja siinä lienee piilevä myös yksi pornon suurimmasta vetovoimasta. Pornon katselu on kuin avaruudessa kellumista, vapaana todellisen elämän kiinnekohdista ja painovoiman laeista. Pornolla on monia käyttötarkoituksia, mutta puhtaimmillaan koen pornon katselun epätuottavana, epä-älyllisenä, taantumuksellisna ja jopa haitallisena toimintana. Siis vähän niin kuin yksin kotona runkkailu kello kahden aikaan iltapäivällä. Se on myös jotain mitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta, kaikessa ylellisyydessään ja yksinäisyydessään.
 

Lisää luettavaa