vegetarian

Kapinallisen naisen unia: Han Kangin The Vegetarian

Teksti: Sonja Pyykkö
 
Han Kangin viime vuonna julkaistu romaani The Vegetarian nousi globaaliin suosioon voitettuaan toukokuussa Man Booker -palkinnon kansainvälisen sarjan. Ilman palkintoa olisi eteläkorealaisen Kangin ensimmäinen englanniksi käännetty romaani jäänyt monelta lukematta. Sen saama huomio poiki Kangille toisenkin menestyksen: alkuvuodesta julkaistu käännös esikoisromaanista Human Acts niittää vaikeudestaan huolimatta ylistäviä arvioita.
 
Ei sillä, että The Vegetarian varsinaisesti helppoa luettavaa olisi. Kertojasta toiseen ja unista takaumiin vaihtuva tarina alkaa, kun päähenkilö, nuori korealaisnainen Yeong-hye, lopettaa lihan syömisen nähtyään unta autiotalossa hiljaa riippuvista eläinraadoista. Hänen päätöksensä käynnistää kafkamaisen tapahtumaketjun, jossa yhden perheenjäsenen periksiantamattomuus leviää kuin renkaat vedessä koskettamaan koko yhteisöä – eikä yhteisön vastaus ole lopulta enää missään suhteessa alkuperäiseen tekoon.
 
Tunnelma on läpi romaanin herkullisen outo, ja teoksen englanniksi kääntänyt Deborah Smith on naulinnut täsmälleen äärimmilleen pelkistetyn kielen ja pistävän terävän ironian. Tiiviin ilmaisun vuoksi 183-sivuinen The Vegeterian on paljon kokoaan suurempi romaani. Se esittää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia, eikä tarjoa varsinaista katarsista edes loppuratkaisussa. Siitä huolimatta sitä on nautinnollista lukea; sen kauneus on vinksahtanutta ja huumori minimaalista, mutta rujokin tarina voi olla sensuaalinen, kun se kerrotaan taidolla.
 
The Vegetarianin ytimessä on Yeong-hye, jonka hahmo on jossakin samaistuttavan ja häkellyttävän, rationaalisen ja irrationaalisen välimaastossa. Romaanin keskeinen jännite on siinä etäisyydessä, joka jää mystisen Yeong-hyen ja juonta kuljettavien kertojien, aviomiehen, siskon miehen ja siskon, välille. Aviomiehestä sisareen siirryttäessä rengas arvoituksellisen Yeong-hyen ympärillä pienenee, mutta jännite säilyy loppuun asti. Yeong-hye on hiljainen toinen, kristevalainen abjekti jossain objektin ja subjektin rajamailla, jonka luisevaan hahmoon heijastaa omat pelkonsa.
 
Tarinan temaattiset ja kerronnalliset rajat asetetaan ensimmäisessä luvussa, jonka kertojana on Yeong-hyen aviomies. Mies on tarinan alussa jo valmiiksi lopen uupunut korealaiseen työtahtiin, mikä kärjistyy hänen saadessaan kaiken lisäksi ristikseen vielä yhtäkkiä kapinalliseksi ryhtyneen vaimon. Hierarkkisessa työyhteisössä vaivaiselle pikkupomon paikalle edennyt, urallaan ja nyt kodissaankin laiminlyöty mies tuntee vaimonsa omapäisyydestä häpeää ja kiukkua. Kangin hienovarainen ironia on parhaimmillaan kuvaillessaan kimchikulhonsa ääressä murjottavaa miesrauniota. Tarinan edetessä tunnelma muuttuu humoristisesta hyytäväksi vääjäämättömällä nopeudella, joka on tutumpaa novellien lyhyestä muodosta kuin täysipitkästä proosasta.
 
Aviomiehen silmin nähtynä Yeong-hye oli ennen lihansyönnin lopettamistaan esimerkillinen puoliso – huomaamaton, taitava kodinhoitaja ja ennen kaikkea täysin omistautunut miehensä palvelemiselle. Arjen sujuvuus on kuitenkin äkkiä mennyttä, kun Yeong-hye heittää nurkkaan sekä kattilat että sovinnaisuuden. Hän luopuu eläintuotteista, lopettaa rintaliivien käytön ja alkaa viettää kotona aikaa yläruumis paljaana, auringonpaisteesta nauttien. Miehen järkytys kumpuaa pohjimmiltaan hänen aiemmasta ylenkatseestaan. Hän havahtuu yhtäkkiä siihen, ettei oikeastaan tunne vaimoaan lainkaan – ei tunne, koska ei ole koskaan vaivautunut tutustumaan.
 
Yeong-hyen henkilökohtaisista valinnoista tulee poliittisia, suorastaan kapinallisia patriarkaattiin tottuneessa perhepiirissä. Kieltäytymällä liharuokien laitosta ja torjumalla miehensä vaatimukset seksistä, asettaa Yeong-hye yksinkertaisesti oman tahtonsa samalle viivalle miehensä tahdon kanssa. Miehelle kyseessä on sodanjulistus ja osoitus äärimmäisestä itsekkyydestä. Tragediaan päättyvä perheillallinen osoittaa, kuinka käy, kun patriarkaatti isän, aviomiehen ja veljen muodossa yhdistää voimansa taivuttaakseen kapinallisen naisen takaisin hänelle varattuun rooliin.
 
Vallan teema on The Vegetarianissa jatkuvasti läsnä. Selkeimmin se on esillä juonen tasolla Yeong-hyen kapinallisessa hahmossa. Valta, samoin kuin sen vastustaminen, voi saada monta muotoa. The Vegetarianin kapina on etenkin kielellistä poikkiteloin asettumista, keskeytyksiä ja ironisointia. Kang pelaa omilla säännöillään, mutta tiedostaen samalla kaanonin, jossa miehet kirjoittavat ja naiset ovat kirjotettavina. Vaikka Yeong-hye pyritään vaimentamaan niin tarinan sisällä kuin sen rakenteissa, hän kirjoittaa itse oman tarinansa. Hänen äänensä kuuluu unenomaisina keskeytyksinä aviomiehen puheessa, hänen kapinansa näkyy hiljaisena vastarintana sisaren miehen fantasioissa, hänen voimansa tuntuu suostuttelevina kuiskauksina sisaren ajatuksissa. Joskus, The Vegetarian osoittaa, hiljaisuus voi olla kaikkein kovaäänisin protesti.
 
Alussa Yeong-hye tyytyykin kuiskaamaan sanottavansa miehen selän takaa. Tarinan edetessä hänen vaikutusvaltansa kuitenkin kasvaa, kunnes lopulta Yeong-hyen ääni kuuluu kristallinkirkkaana, vaikka puhujana on sisar, In-hye. Kapinaa symboloiva kasvillisuus ottaa vähitellen enemmän tilaa sisaren kerronnasta ja samalla hulluus leviää yksittäisen kapinallisen naisen sairaudesta kaikkia naisia koskettavaksi vallankumoukseksi.
 
The Vegetarian pelaa taidokkaasti monilla päällekkäisillä metaforilla. Viatonta tytön seksuaalisuutta symboloiva kukka kasvaa hiljalleen puuksi, naiseuden voimaksi, joka edustaa kontrolloimatonta uhmaa miesten hallitsemassa maailmassa. Metafora naisesta biologialleen alisteisena eläimenä muuttuu monimutkaiseksi merkitysten verkostoksi, kun siihen lisätään kuva miehestä metsästäjänä. Veren kaltaisista yksittäisistä symboleista tulee polyseemisiä, ne alkavat merkitä paitsi teurastettavaa eläintä, myös menstruoivaa naista – niin kuolemaa kuin elämää.
 
The Vegetarianissa ruumis on naiseuden viimeinen taistelukenttä ja mieli sen viimeinen linnake. Taisteluun on kuitenkin jokaisen itse herättävä. Yeong-hyen herättäjänä on uni. ”I had a dream”, hän vastaa miehensä toistuviin kyselyihin, ja repliikki saa ainakin englanniksi ilmeisen kaksoistason. Se viittaa samalla sekä Yeong-hyen uneen että Martin Luther Kingin kuuluisaan ”I have a dream” -puheeseen. Se muistuttaa, että suuretkin kansanliikkeet saavat alkunsa yksilöstä, joka nousee kapinaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
 
Paradoksi uneen heräämisestä tulee toteen The Vegetarianin viimeisessä luvussa, jossa Yeong-hyen silmät sulkeutuvat, mutta sisar, In-hye, vasta avaa omansa: ”but surely the dream isn’t all there is? We have to wake up at some point, don’t we?”, In-hye kysyy, mutta lopettaa epäröiden, ”because… because then…” Näihin repliikkeihin voisi tiivistää koko loppuratkaisun, joka on samanaikaisesti toiveikas ja lohduton. Se rohkaisee uneksimaan maailmasta, jossa naiseus ei enää ole toiseutta tai toisarvoisuutta. Samalla se vaatii heräämään, koska unia näkemällä ei tätä maailmaa muuteta.
 
Han Kang: The Vegetarian. 2015. Engl. käännös Deborah Smith. Portobello. 183 s.

Lisää luettavaa