(c)Julius_Konttinen

Kuka levyjä pyörittää?

Teksti: Reetta Mikkola
Valokuvat: Julius Konttinen
 

DJ-vetoinen elektroninen musiikki on kahdessakymmenessä vuodessa noussut hämäristä kellareista radiosoittoon ja festivaalien päälavoille, mutta menestyksestä ovat nauttineet lähinnä miehet. Mihin jäivät naiset dekkien takaa?

 
DJ-alan äänenkannattajan DJ Magin Top 100 -listalla on kolme naista. Viikoittaisissa BBC 1:n Essential mix –lähetyksistä kahdessa DJ:nä on nainen. Keskimäärin kymmenen prosenttia alan festivaaliesiintyjistä on naisia. Elektronista musiikkia käsittelevän Resident Advisor –median Top 100 DJs –listalla naisia on seitsemän. Tilastojen valossa naisten asema DJ-maailmassa ei vaikuta erityisen rohkaisevalta, ja viime aikoina musiikkiteollisuuden miesvaltaisuus on herättänyt yhä enemmän keskustelua myös Suomessa. Mutta mitä mieltä asiasta ovat alan naiset?
 

Artisti muiden joukossa

 
Puhuttaessa naisten vähäisyydestä elektronisessa musiikissa, esiin nostetaan usein naisiin kohdistuva vähättely ja häirintä. Haastatteluissa asia ei kuitenkaan näyttäydy yhtä yksiulotteisena. Jo vuodesta 1998 toimineen elektronisen musiikin klubi Pussy eau de Clubin resident-DJ Milla Lehto ei ole kokenut uransa aikana syrjintää.
 
”En ole juurikaan törmännyt ikäviin stereotypioihin tai muutenkaan joutunut syrjityksi. Vaikka miehiä on paljon alalla, koen olevani ’yksi heistä’ enkä ulkopuolinen”, Lehto kertoo.
 
”Varmasti monet ongelmat naisten keskuudessa ovat todellisia ja kokonaisuudessaan asia on hyvin moniulotteinen. Mielestäni kuitenkin sukupuolesta riippumatta lähtökohtaisesti kaikilla on samat mahdollisuudet päästä etenemään uralla, mikäli antaa täyden panostuksen asialle ja tekee sitä sydämellä”, hän jatkaa.
 
Suoraa seksismiä ei ole kohdannut myöskään vuonna 2004 DJ-uransa aloittanut Miia Magia. Hänen mukaansa alalla kuin alalla törmää ikävään käytökseen, mutta se ei ole välttämättä sukupuolisidonnaista.
 
”Se varmasti kertoo enemmän henkilöstä, joka näin käyttäytyy, kuin minun sukupuolestani”, hän toteaa. ”En muista kertaakaan ajatelleeni sitä, että olenko tyttö vai poika. Halusin järjestää tapahtumia ja saada ihmiset tanssimaan.”
 
Naisiin kuitenkin saatetaan kohdistaa miehiä helpommin kritiikkiä. ”Yleistä tällä alalla on se, että naisena pitää todistaa itsensä kahta kauheammin. Kaiken takana on nainen, varsinkin virheiden. Onneksi urallani on tullut vastaan myös ihmisiä, jotka ovat luottaneet mun tekemiseen. Sillä on saanut paljon kunnioitusta, että on paloa lajia kohtaan ja tietää vielä omien taitojen tason”, kertoo feministisen DJ-kollektiivi Menkkaklubin DJ Coco Wylde eli Krista Huovinen.
 
Milla Lehto myöntää, että naisten teknisiin taitoihin kiinnitetään erityisesti huomiota. ”Vakuuttamiseen ei kuitenkaan yleensä kovin pitkää aikaa tarvita, jos taitoa löytyy”, hän muistuttaa.
 
Puuttuvat esikuvat
 
Jos naisia ei lähtökohtaisesti suoranaisesti syrjitä, on syitä vinoutuneeseen jakaumaan haettava muualta. Kymmenen vuotta levyjä soittanut, Lasermehu-klubikonseptissa ja LCMDF-yhtyeessään vaikuttava Emma Kemppainen pitää kasvatusta tärkeänä syynä siihen, miksi naiset eivät ole paremmin edustettuina DJ-maailmassa.
 
”Levyjen soittaminen on perinteisesti ollut miesvaltaista ’nörttihommaa’”, hän toteaa. ”Se brain switch siihen, että ’mäkin voin tehdä tätä’ on vielä käyttämättä. Naiset helposti ajattelee, että pitää laulaa sen sijaan, että ajattelisi, että mä voisin soittaa vaikka synaa, tehdä biittejä tai ryhtyä DJ:ksi”.
 
Kun naisia alalla on vähän, omat mahdollisuudet jäävät helposti pimentoon: ”Itsensä kuvitteleminen 50-vuotiaana naisena sinne dekkien taakse tanssittamaan isoa porukkaa tuntuu vaikealta, kun ei ole esikuvia”, Kemppainen jatkaa. Kyse ei ole siitä, että naiset olisivat huonompia, mutta Kemppaisen mukaan harva nainen uskaltaa ottaa tilaa ja uskoo itseensä tarpeeksi.
 
”Kasvatuksessa on aika vähän sellaista reach your wildest dreams –meininkiä. Musiikkiala vaatii heittäytymistä, mutta naisia kehotetaan vain löytämään unelmaprinssi ja perustamaan perhe. Naiset eivät perinteisesti ole tavoitelleet sitä, mitä DJ:n homman kautta on saanut”, Kemppainen sanoo.
 
DJ:n ura on perinteisesti ollut intohimoisten musiikinharrastajien unelma. Jotkut väittävät, ettei naisten kesken vastaavanlaista yhdessä musiikin kuuntelemisen ja analysoimisen kulttuuria ole syntynyt kuin miehillä. Siihen Kemppainen haluaisikin rohkaista naisia.
 
”Jos jätkät harrastaa yhdessä musiikkia, niin totta kai he myös päätyvät tekemään sitä yhdessä”, hän sanoo.
 
Etenkin kaupallisemman tanssimusiikin puolella myös musiikkiin liittyvä visuaalinen puoli esimerkiksi musiikkivideoissa ja flyereissa on ollut lähinnä paljasta pintaa. Kulttuuri on kuitenkin hänen mielestään selvästi muuttumassa: alalle on tulossa nuorempi sukupolvi, joka ei välttämättä niele seksististä kuvastoa sellaisenaan.
 
Tälle sukupolvelle Kemppainen haluaisikin toimia esikuvana ja auttaa nuorempia naisia alalle: ”Naisille kyllä löytyy enemmän tilaa, kuin luulisi. Jos musiikin tekeminen kiinnostaa, niin siitä vaan tekemään!”
 
Liikaa puhetta sukupuolesta?
 
Naisten asema musiikkialalla nousee koko ajan näkyvämmin esiin mediassa. Myös Emma Kemppainen pitää aiheesta puhumista tärkeänä, ja ottaa kantaa musiikkialan seksismiin esimerkiksi kappaleissaan sekä sosiaalisessa mediassa. Kaikkia keskustelu ei kuitenkaan miellytä. Musiikkialalla toimivilta naisilta Kemppainen on kuitenkin saanut rohkeudestaan kiitosta ja arvostavia viestejä.
 
Epäkohdista puhuminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka silloin, kun se uhkaa viedä huomiota itse musiikilta. Jonkun on kuitenkin hänen mielestään puhuttava ongelmakohdista.
 
”Olen saanut tähän teemaan liittyen paljon enemmän haastattelupyyntöjä kuin meidän musiikkiin, vaikka nytkin ollaan julkaistu uutta materiaalia. Haluaisin, että musiikki otettaisiin aina musiikkina, ei mulla ole ollut tarkoitus lähteä poliittiseksi.”
 
Miia Magian mielestä on tärkeä puuttua tapaan, jolla naisten tekemästä musiikista mediassa kirjoitetaan. Yksipuolinen uutisointi voi johtaa siihen, ettei naisten lahjakkuutta tunnisteta tai tunnusteta.
 
”Aloitin levyjen soittamisen koska fiilistelin musaa niin paljon. En ajatellut onko se erikoista, koska olen tyttö. Sittemmin vuosien varrella lähes jokainen haastattelu on sivunnut tai käsitellyt sukupuoltani. Kun tarpeeksi usein jotakin asiaa toistetaan, siihen alkaa itsekin uskomaan. Olisi ihana nähdä mitä tapahtuisi, jos kaikki naispuoliset muusikot saisivatkin kertoa haastatteluissa urastaan, julkaisuistaan ja musiikistaan”, Magia sanoo.
 
Krista Huovinen on samaa mieltä. ”Musamediatkin jaksavat pitää vanhentuneita rakenteita yllä, mitä en jaksa hyväksyä: puhutaan nais-DJ:stä tai tyttöbändeistä. Seksistisestä asenteesta kertoo myös oletus siitä, että keikkajulisteen DJ-nimet ovat miehiä. Nainen voi soittaa viulua tai klarinettia, ja silloin vastaavaa ihmettelyä harvoin syntyy.”
 
Miia Magiaa hämmentävät yhteydenotot, joissa halutaan soittajaksi nimenomaan nainen. ”Ehkä joissakin tapauksissa ollaan haluttu tuoda esille positiivisella tavalla faktaa, että myös naisia löytyy alalta, joissain tapauksissa haetaan viihdykettä miehille. Lähtökohtaisesti uskon ja toivon, että DJ:n tärkein työväline on musiikki.”
 
Samaa mieltä on Milla Lehto. ”En ole koskaan ollut kauhean innostunut nais-DJ -illoista tai muustakaan sellaisesta mikä alleviivaa sukupuolieroja. Toivoisin luottamusta kokemukseeni tanssittaa ihmisiä ja arvostusta siitä, että olen tehnyt vuosien pitkäkestoista työtä asian eteen. Hyvä DJ tai tuottaja on sukupuolesta riippumatta se DJ tai tuottaja, joka saa yleisön innostumaan musiikista. Yleisö näkee mielellään varmasti yhtälailla miehiä sekä naisia dekkien takana.”
 
Alan portinvartijat
 
Näkyvyys ja esiintyminen isoilla festivaaleilla ovat tie menestykseen musiikkialalla. Juuri festivaalien esiintyjälistoilla naiset ovat kuitenkin harvinaisuus, ja rapin lisäksi elektroniseen musiikkiin painottuvat festivaalit ovat olleet huomattavan miesvaltaisia. Suomessa isoilla elektronisen musiikin festivaaleilla, kuten Weekendissä tai Summer Soundissa, esiintyneiden naisten määrän voi laskea yhden käden sormilla. Naiset ovat harvinaisuus myös promootiotehtävissä tai festivaalituotannossa.
 
Flow festivalin ohjelmatiimissä vaikuttava Emma Kemppainen on peräänkuuluttanut festivaalijärjestäjiltä monipuolisempia artistikiinnityksiä. ”Kyllä siinä varmaan on vähän sellaista laiskuutta buukkaajilta”, hän sanoo, mutta uskoo, että asia on keskustelun myötä muuttumassa. Kemppaisen mukaan Suomi on niin pieni maa, että pienissä piireissä keikat annetaan helposti tutuille. Siihen, jäävätkö naiset helpommin epävirallisista verkostoista pois, ei ole yksiselitteistä vastausta.
 
”Kyllähän sellainen kulttuuri, jossa luodaan mieskerhoja ja sisäpiirejä, on hälyttävä. Kaverit kutsuu kavereita mukaan toimintaan ja siinä sitä sitten ollaan yhdessä. Monipuolisen ja tasavertaisen kulttuurin edistäminen helposti unohtuu. Sitten otetaan ’joku mimmi’ merkkarimyyjäksi tai musavideoon leikkimään koiraa. Tai laulamaan kertsi”, Krista Huovinen lisää.
 
Ruotsissa festivaalikiinnitysten sukupuolijakaumaan on puututtu kiintiöin ja tasa-arvoisempia esiintyjäkaarteja ajamaan on perustettu oma järjestö, Jämställd festival. Maailman parhaimpien yökerhojen joukkoon valittu helsinkiläinen Kaiku on myös noudattanut DJ-kiinnityksissään tasapuolista sukupuolijakoa. Haastateltujen DJ:den ajatukset kiintiöistä ovat jakautuneita.
 
”Itse toivoisin saavani buukkauksia klubeille, joihin edustamani musiikkilinja sopii ja että minut buukattaisiin keikalle siksi, että soitan hyvää musaa ja olen taitava DJ. En haluaisi tulla buukatuksi vain siksi, että olen nainen tai että jonkinlainen kiintiö tulisi täyttää miesten ja naisten välillä”, Miia Magia toteaa.
 
Krista Huovisen mielestä kiintiöt voivat olla askel oikeaan suuntaan. ”Olen sitä mieltä, että on buukkaajien sekä promoottoreiden laiskuutta olla tarjoamatta tasavertaisesti mahdollisuuksia myös naisille. On tärkeää jaksaa nähdä vaivaa ja kysellä, mistä löytyy seuraavat parhaat tyypit soittamaan. Tasapuolisesti kaikkia.”
 
Tuntemattomamman naisartistin valitseminen voi olla järjestäjälle taloudellinen riski. ”Klubitoiminnassa on kyse kuitenkin liiketoiminnasta ja tiedostan, että valintoja tehdään rahan perusteella hyvin usein”, Huovinen jatkaa.
 
Toivoa tasa-arvoisemmasta tulevaisuudesta
 
Tämän vuoden naistenpäivänä Suomen johtaviin elektronisen musiikin pioneereihin lukeutuva DJ Orkidea nosti esiin elektronisen musiikin miesvaltaisuuden, ja herätti avauksellaan paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa ja verkkoyhteisöissä. Musiikkimaailmassa on selvästi yleisemminkin herätty alan sukupuolivinoumaan. Vuodesta 2011 kotimaisen musiikin kansainvälistymistä ajava Music Finland on järjestänyt vuosittain suosittuja Musiikkialan Naistenklinikoita, joissa alalla toimivat naiset ovat kerääntyneet yhteen keskustelemaan, verkostoitumaan ja kehittämään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.
 
Emma Kemppainen pitää naisten välistä verkostoitumista ja yhteistyötä tärkeänä: ”Naisten täytyy muodostaa omia verkostoja ja tsempata toisiaan sen sijaan, että kilpaillaan samasta slotista”.
 
Musiikin soittamisesta ja tekemisestä pitää tehdä myös naisille helpommin lähestyttävää. ”Lähtökohtaisesti tyttöjä kannustetaan vähemmän kokeilemaan DJ-laitteita. Siksi esimerkiksi Menkkaklubin yksi tavoite on saada etenkin naiset kokeilemaan soittamista matalalla kynnyksellä. Tarkoitus on luoda sellaista ’säkin osaat’ -henkeä. Kyllä se fiilis nappaa sitten mukaan jos kiinnostusta löytyy”, Huovinen kertoo.
 
Muutosta on siis ilmassa – ja nämä mimmit esikuvina dekkien takana nähdään tulevaisuudessa varmasti entistä enemmän myös naisia.

Lisää luettavaa