kipu_kuvitus

kipu

Teksti: Riina Pesonen
 
kipu ei muutu,
olen sokea itselleni,
ummistan silmäni elämältä
ja tunteilta,
koska kivun kanssa oppii elämään ja siihen turtuu,
olemaan kyseenalaistamatta,
kunnes se taas iskee:
muistona, takaumana,
kirkkaana kuin eiliseltä,
henki salpautuu,
pelko valtaa mielen,
ja joku mut vallasta taas riisuu
 
mun kokema kipu ei oo yksin mun,
sillä tää on kollektiivinen kipu,
ikiaikainen,
se on sun,
ja kaikkien meidän,
vaikka on epäselvää,
keitä me edes olemme,
kun on identiteetti hukassa,
mistä kannattaa edes pitää kiinni,
mitä palasia itsestä jää jäljelle,
kun hetki muuttaa kaiken?
 
me olemme niitä,
joiden odotetaan kärsivän hiljaa ja salaa,
tai ottavan ohjat omiin käsiimme,
vaikka silloinkin tuntuu kuin kaikki valuisi hukkaan,
kun ne, joilla on eniten valtaa,
valitsevat olla kuuntelematta
 
pystyn puhumaan kivusta vain harvoille,
pelkään sitä muutosta,
joka näkyy ihmisissä,
kun ne kuulevat,
jotain epämiellyttävää,
jotain,
joka rikkoo mukavuuden,
särkee mielikuvat ja tekaistun rauhan,
ja jota ylläpidetään vaikenemalla
 
tiedän et kipu ei muutu,
tää todellisuus ei muutu,
mun ja meidän ihmisarvo teidän silmissä ei muutu,
ellette te ryhdy toimeen sitä muuttaaksenne,
te, jotka ummistatte silmänne,
suljette korvanne,
ette puutu tai puhu vastaan,
vaan katsotte vierestä,
kun teidän kaverit satuttavat,
aiheuttavat kipua,
ja ylläpidätte näitä rakenteita,
vitsailemalla
 
vaadin kipuun muutosta,
koska mulla ei ole mukavaa,
enkä tiedä tuleeko olemaankaan,
joten en jaksaisi vaieta teidän tähden,
pelkistettynä uhriksi,
ja jos kivusta,
vallan riistämisestä,
ja väkivallasta ei sattuisi puhua,
vaatisin tulla myös kuulluksi,
(vaikka vituttaa, että sitäkin pitää vaatia)
mietin,
voisinkohan paremmin,
jos pystyisin edes ilmaista,
tai tuntea tunteita,
oppia rakastamaan itseäni kivusta huolimatta,
ja sitä kautta muuttaa
mun elämää todellisuutta?
 
***
Riina Pesonen suorittaa tällä hetkellä maisteriopintoja Helsingin yliopistossa ja yrittää paeta alkavaa kaamosmasennusta hukuttamalla itsensä myös työkiireisiin. Runot, niiden lukeminen ja kirjoittaminen, ovat yksi keino käsitellä tiettyjä muistoja, kokemuksia ja ajatuksia, joista kirjoittaja ei muuten pysty puhumaan ja joiden käsittely on vaikeaa. Ne kuvastavat myös henkilökohtaista muutosta, omien tunteiden selvittelyä, johon runojen kautta on helpompi pyrkiä.

Lisää luettavaa