toimintakykyinen2

Ahdistukseni on varsin toimintakykyinen

Teksti: Katja Orpana
 
Illalla ahdistuskohtauksen aikana raavin rintaani ja aamulla ihmettelen naarmuja.
 
Kuljen kaikkialle rauhoittava purkki mukanani. Tällä hetkellä syön niitä useampana päivänä kuin en, koska sydän riehuu, maisema heiluu, värit, huone, minä muuttuu vieraaksi; koska olen kovera ja kumiseva. En tietenkään sano mitään näistä tuntemuksista kellekään, paitsi terapeutilleni ja illalla rakkaalleni
(ellen sitten jaksa huolestuttaa häntä taas, taas taas taas)
 
kuuntelen
           on normaalia
           et
              tä
syö mielialalääkkeitä, että vähän masentaa, että
 
mutta kun en osaa sanoa että niin minuakin, että ei se puhuminen ole aina niin helppoa,
että, minä olen lapsesta asti piilottanut tämän saatanan tikityksen muilta,
puhunut siitä toisilla nimillä,
lopettanut lääkkeitä kesken
                              (ja sieltä se taas tulee, varmuus siitä että sydän kohta pysähtyy,                 kasvain täyttää kehoni, verisuoni puhkeaa aivoissa, halvaannun ja                häviän)

Olen hyvä näyttämään terveeltä.

“terve” vaan on loputon jana, ei, mieluummin suo
ja minä vajoan,
joku puhuu ja minä nyökkään, nyökkään vaan,
mm, mm, joo, mm,
(makaan lattialla jo, vain kehoni seisoo ja esittää kuuntelevansa.)

Kissan omistajana naarmut on helppo vierittää eläimen syyksi.
 

Lisää luettavaa