eksotismi2

Eksotismi, Miss Suomi ja minä

Teksti ja kuva: Alisa Jaakkola
 

Tällä palstalla nähdään tekstejä toiseudesta, deittailusta, eksotismista, rakkaudesta ja what-notista. Paljon sanottavaa, joskus ei mitään.

 
On vuosi 1996, eletään Jyväskylässä ja ikää mittarissa täydet viisi vuotta. Vietän päiväni, kuten muutkin sen ikäiset; lähinnä leikin kirkonrottaa, menen naimisiin naapurin pojan kanssa, ja tuon leppäkerttuja kotiin lemmikiksi. Iltaisin tuijotan televisiosta MTV:tä ja tiedän meneväni vielä jonain päivänä naimisiin Anthony Kiedisin kanssa. Eli aikalailla perusjuttuja. Jos en leikeissä halunnut olla missi, halusin olla prinsessa tai vaihtoehtoisesti Sporty Spice.
 
Jokin minut kuitenkin erotti pellavapäisten lasten joukosta, nimittäin rodullistetun lapsen haaveet.
 
Haaveksin kalkkilaivan kapteenin ihonväristä, vaaleista hiuksista ja sinisistä silmistä. Leikkasin vaaleatukkaisen nukkeni hiukset ja teippasin ne omaan päähäni. ”Close enough”, totesin ja ylpeänä tuijottelin uutta ja upeaa vaaleaa kuontaloani. Nyt näytin siltä mitä todellinen kauneus on. Ainakin näin viisivuotiaan silmin.
 
Perjantaina 13. toukokuuta peräkylien valkoisella väestöllä meni pullakahvit väärään kurkkuun uuden Miss Suomen julkistamisen myötä. Erinäisten nettisivujen kommenttiosiot täyttyivätkin nopeasti tämän poppoon ajatusmaailmasta. Vaikka elämme herran vuotta 2016, tuntuu se edelleen olevan aivan pöyristyttävän käsittämätöntä, että Miss Suomi – tämän arjalaisen maan kauneuden perikuva – voisi olla joku muu kuin valkoinen pellavapäinen Elovena-tyttö. Kehtasivat vielä kruunata suomalais-kiinalaisen naisen! Oh dear.
 
Kauneus käsitetään vain valkoisten ominaisuudeksi, vaikka todellisuudessa se on universaali, monimuotoinen ja -ulotteinen käsite.
 
Googlettamalla sanan ”kaunis” tai ”beauty” saat kuvahaun täydeltä valkoista kauneutta. Enkö siis minä, suomalaisen isäni ja filippiiniläisen äitini tytär olekaan näillä spekseillä kaunis? En.
 
Olen ”eksoottisesti kaunis”. Olen ”eksoottinen”. Näin erotellaan kuvitellut jyvät akanoista ja tehdään selkeä erotus eksoottisen, ei-valkoisen kauneuden ja oikean, valkoisen kauneuden välille.
 
Mutta mikäs vika siinä on?
 
Avataan asiaa hieman. Sana eksoottinen eli ”exotic” käsitetään esimerkiksi Dictionary.comin avulla näin: ”strikingly unsual or strange in effect or appearance”. Siis hetkonen. Myös Urbandictionary.com halusi antaa osansa termin ”exotic beauty” määrittelyssä ja se menee kuta kuinkin näin:

”A term usually applied to a woman who is regarded as beautiful, despite the fact that her looks are not typical of those considered to be beautiful in the speaker’s culture. ”

Puhuttaessa ”eksoottisesta kauneudesta” tai pelkästä ”eksoottisuudesta” ylläpidetään kolonialistisia valtarakennelmia, joissa rodullistetun ihmiset fyysiset piirteet alistetaan, tai vaihtoehtoisesti nostetaan jalustalle valkoisen katsojan kummasteltavaksi. Toisen fyysisiä piirteitä ei nähdä eikä niitä määritellä pelkäksi kauneudeksi, vaan niitä kummastellaan ja ihastellaan outoina ja erilaisina. Tämä on kolonialismin perintöä.
 
Rodullistetun fyysistä kauneutta ei tunnusteta ilman, että tehdään selkeä erotus ”perinteisen” kauneuden ja ”eksoottisen” kauneuden välille. Nämä kummalliset käsitteet elävät ja voivat hyvin niin kauan, kun niille annetaan tilaa kauneuden diskurssissa, jota media hallitsee.
 
Seuraavan kerran, kun huomaat ihastelevasi toisen ”eksoottisuutta” ja ehkäpä aikovasi kommentoida jotain, ota askel taaksepäin ja pohdi, mihin pohjaat olettamuksesi. Sitten avaa suusi, ja jätä se ensimmäinen e:llä alkava sana pois.

Lisää luettavaa